Kirjoitettu

LEI-tunnus lisää sääntelyn tuomaa taakkaa

Oikeastaan kaikki finanssialalla työskentelevät tietävät, että lainsäädännön ja sen tuomien muutosten rooli on alalla äärimmäisen vahva. Finanssikriisin jälkeen, eli jo kymmenen vuotta, suuri osa sijoitusalalla ja pankeissa tapahtuvista muutoksista on liittynyt tavalla tai toisella jonkin lainsäädännön tuomaan uuteen muutokseen.

Jossain määrin voidaan sanoa, että kaikki lienee tilanteeseen kyllästyneitä: valvoville viranomaisille se lisää työtä, pankeille se lisää kustannuksia ja asiakkaille se aiheuttaa vaivaa. Ja koska pankit eivät nekään ole hyväntekeväisyyslaitoksia, kasaantuvat pankeille aiheutuvat kustannukset aina lopulta asiakkaiden harteille – joko nousseina hintoina tai huonontuvana palveluna, joka näkyy esimerkiksi konttorien määrän vähentymisessä pankkien säästäessä kustannuksistaan.

Vaikeinta kaikessa sääntelyssä on tietää se, mikä on tarpeeksi. Onko nyt kaikilla viimeisen kymmenen vuoden ajan tehdyillä muutoksilla estetty finanssikriisejä, pelastettu valtiontalouksia ja säästytty konflikteilta. Vai olisiko kaikki samalla tavalla, mutta vain yksinkertaisempaa ja halvempaa, jos mitään muutoksia ei olisikaan tehty? Näihin kysymyksiin on vaikea antaa objektiivista vastausta. Yksi asia on kuitenkin varmaa: sääntelytaakka ja sitä myöten kustannukset lisääntyvät.

LEI-tunnuskin tuntuu rahastukselta. LEI-tunnus on maksullinen, vaikka kaikilla suomalaisilla yrityksillä on jo yksilöivä Y-tunnus. Paitsi LEI-tunnuksen hankinta myös sen ylläpitäminen vuosittain maksaa. LEI-tunnus veloitetaan suoraan asiakkailta eikä pankeilta, kuten niin monet muut sääntelyn vaatimukset. Koska on jo olemassa Y-tunnus, jota finanssialalla on käytetty vuosia erilaisten raporttien laatimiseksi, tuntuu viranomaisten laiskuudelta ja ahneudelta rakentaa jälleen uusi yksilöimistapa raportointivelvoitteiden täyttämiseksi. Miksi vanhat Y-tunnukset muka eivät yhtäkkiä enää kelpaakaan, moni kysyy. Toki LEI-tunnuksen puolesta voidaan myös esittää näkökohtia: Se on globaali, sitä ylläpitää luotettava ylikansallinen organisaatio ja sen avulla voidaan yksilöidä varmuudella kaikki finanssimarkkinoilla toimivat ympäri maailman.

Sääntelymuutokset ovat väistämättömiä ja finanssimarkkinoilla toimivan valittavaksi jää lähinnä se, mistä palvelunsa haluaa hankkia. LEI-tunnus.fi -palvelun on tarkoituksena helpottaa ja tehdä edullisemmaksi monille pakollinen tunnuksen hankkiminen sekä siihen liittyvän vuosimaksun kilpailuttaminen. LEI-tunnus, halvemmalla ja helpommin nyt ja tulevaisuudessa, siitä koostuu lei-tunnus.fi.

Kirjoitettu

PRH: Emoyhteisöjen tiedot täytyy ilmoittaa 27.9.2017 alkaen

PRH:n mukaan LEI-tunnusta hakevien tai uudistavien yritysten ja yhteisöjen täytyy 27.9.2017 alkaen ilmoittaa tiedot emoyhteisöistään tai emoyhteisöjen puuttumisesta. Ilmoitettavia tietoja ovat suoran ja ylimmän kirjanpidollisen emoyhteisön tiedot tai tieto siitä, että emoyhteisöjä ei ole taikka niitä ei haluta tai voida ilmoittaa.

Seuraavat tiedot vaaditaan: suoran ja ylimmän emoyhteisön osalta:

  • emoyhteisön nimi ja Y-tunnus tai yhteystiedot
  • emoyhteisön mahdollinen LEI-tunnus
  • emoyhteisön käyttämät tilinpäätösstandardit
  • emoyhteisön ja LEI-tunnusta hakevan tai uudistavan yhteisön välisen suhteen kesto
  • luettelo mahdollisista asiakirjoista, joilla osoitetaan emoyhteisön suhde LEI-tunnusta hakevaan tai uudistavaan yhteisöön, esimerkiksi konsernitilinpäätös.

Ylin emoyhteisö voi myös olla sama kuin suora emoyhteisö.

Mitä teet, jos emoyhteisöjä ei ole tai et voi ilmoittaa niiden tietoja?

Emoyhteisöä ei ole, jos LEI-tunnusta tai sen uudistamista hakevan yhteisön omistajat ovat yksityishenkilöitä. Mikäli emoyhteisön tietoja ei voida ilmoittaa, on annettava syy, miksi tietoja ei voida ilmoittaa.

Alla olevassa kuvassa yksinkertaistettuna, mitä omistusyhteisö tarkoittaa:

 

Lähde: Suomen LEI-kilpailutus Oy (2017), PRH (2017)